Digitaalisessa viestinnän siirtojärjestelmässä on kaksi digitaalista optista lähetin-vastaanotinsarjaa, joista toinen on nimeltään "Plesiochronous Digital Hierarchy" (Plesiochronous Digital Hierarchy), jota kutsutaan PDH-optiseksi lähetin-vastaanottimeksi; toinen on nimeltään "Synchronous Digital Hierarchy" (Synchronous Digital Hierarchy), jota kutsutaan SDH-optiseksi lähetin-vastaanottimeksi.

Plesiokronista digitaalista sarjaa (PDH) käyttävän järjestelmän on määrä asettaa jokaiselle digitaalisen viestintäverkon solmulle erittäin tarkka kello, näiden kellojen signaaleilla kaikilla on yhtenäinen vakionopeus. Vaikka jokaisen kellon tarkkuus on erittäin korkea, niissä on aina pieniä eroja. Viestinnän laadun varmistamiseksi näiden kellojen välinen ero ei saa ylittää määritettyä aluetta. Siksi tämä synkronointimenetelmä ei ole täysin todellinen synkronointi, joten sitä kutsutaan "kvasisynkroniseksi".

Aikaisemmin tietoliikenneverkoissa käytettiin suurinta osaa optisista PDH-lähetin-vastaanottimista, tämä sarja soveltuu hyvin perinteiseen point-to-point-viestintään. Digitaalisen viestinnän nopean kehityksen myötä pisteestä-pisteeseen suoria lähetyksiä on yhä vähemmän. , ja suurin osa digitaalisista lähetyksistä on siirrettävä, joten PDH-sarja ei pysty vastaamaan nykyaikaisen tietoliikennepalvelukehityksen ja nykyaikaisen tietoliikenneverkonhallinnan tarpeisiin. SDH on siirtojärjestelmä, joka on syntynyt vastaamaan tähän uuteen tarpeeseen.